Opiskelusta aikuisopistossa

Tänään meinasin tarinoida aikuisopistossa opiskelusta. Idea lähti siitä, kun itse reilu vuosi sitten aloitin opintoni, enkä löytänyt mistään opiskelijoiden kokemuksia aikuisopistossa opiskelemisesta. Äitini osasi kertoa jotain, kuten myös oppilaitoksen sivut. Mutta kehtaako oma äiti sanoa juuri opintojaan aloittavalle, että tie on lyhyt, mutta kivinen? Entä kertooko oppilaitos, että heillä opiskelu on raskasta? Vastaus molempiin kysymyksiin on - jokseenkin itsestäänselvästi - ei. Opiskelupaikkaa hakiessani oli itsestään selvää, että mikäli minut hyväksytään opiskelemaan, tullaan minua kohtelemaan aikuisena ihmisenä, mutta tiesinkö viikkoa vajaana 20-vuotiaana "aikuisuuden" olevan näin raskasta ja vastuun olevan näin painava? Jälleen kerran vastaus on ei.

Valotettakoon taustoja sen verran, että opiskelen nuorten aikuisten osaamisohjelmassa, joka tarkoittaa sitä, että 20-29-vuotiaille nuorille aikuisille, joilla ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa, tarjotaan aikuisopiston alla näyttötutkintona suoritettavaa ammatillista perustutkintoa. Näyttötutkintona suoritettu ammatillinen perustutkinto eroaa tavallisessa ammattikoulussa suoritettavasta perustutkinnosta siten, että näyttötutkintona suoritetut opinnot kestävät juuri niin pitkän tai lyhyen ajan, kuin opiskelija haluaa. Näyttötutkintona suoritettu tutkinto ei myöskään edellytä tunneilla käymistä. Kontaktiopetusta on verrattain vähän, työharjoittelua sitäkin enemmän. Opiskelua kuvaa hyvin vastuukouluttajani toteamus ensimmäisenä koulupäivänämme: "käykää tunneilla tai olkaa käymättä, omapahan on vikanne, jos ette valmistu tai pärjää".

Aikuisopistossa opiskelu on raskasta, en kiellä sitä. Mutta on se kyllä paljon - siis ihan oikeasti PALJON - palkitsevampaa kuin nuorisopuolella opiskelu. Nuorisopuolella opiskellessa kaikki kannettiin valmiina eteen. Kerrottiin, mitä tutkinnon osia suoritetaan ja milloin, kun aikuisopistolla meille näytettiin kuva, jossa on kolmen värisiä laatikoita ja kerrottiin, kuinka monta kyseisistä laatikoista pitää valita ja suorittaa. Raskasta on kantaa täysi vastuu opiskelustaan, ei ole yhdenkään opettajan asia huolehtia siitä, saatko kaiken tehtyä ajallaan.

Aikuisopistossa opiskelu vaatii kykyä itsenäiseen työskentelyyn, sekä luottamusta omiin valintoihin. Jos opiskelijana kaipaa jotakuta antamaan hyväksyntänsä kaikille suunnitelmilleen ja haluaa jonkun kulkevan koko ajan rinnalla ja pitävän kädestä, on aikuisopisto väärä paikka. Jos on perusluonteeltaan aikaansaamaton, tulevat opinnot olemaan aivan äärettömän raskaat. Mutta yksi elämän pienistä hienouksista on, että raskas työ on yleensä kaikista palkitsevinta. Kannattaa siis pitää aikuisopiskelua yhtenä vaihtoehtona. Jos pojista tehdään miehiä armeijassa, tehdään aikuisopistossa opiskelijoista ammattilaisia.

Varjelkoon Kuningatar! Voisinko minä kaataa naiselle votkaa? Tämä on puhdasta spriitä!

Otsikosta kiitokset Begemotille, eli nyt niitä toukokuun kirjoja. Ja kyllä, pahoitteluni, olen aivan kamalan myöhässä - jälleen kerran.

3.5. One flew over the cuckoo's nest - Ken Kesey
Hämmentävän samanlainen, mutta silti niin erilainen kuin elokuva. Ihan hyvä, aika pitkäveteinen ja hidastemponen. Toisaalta en usko, ettäkö arki mielisairaalassa olisi kovin tapahtumarikasta, vaikka osastolla olisikin muuan McMurphy. Goodreadsissa 3 tähteä.

5.5. The hitchhiker's guide to the galaxy - Douglas Adams
En tykänny, joitakin nerokkaita lausahduksia ja legendaarinen 42, mutta silti... Plääh ja hyh. Goodreadsissa 1 tähti.

16.5. Saatana saapuu Moskovaan - Mihail Bulgakov
Ihana! Tähän mennessä paras tänä vuonna luetuista. Pitäisköhän kuopata HBFL? Begemot ja Azazello <3 Goodreadsissa 5 tähteä.

26.5. Jumalat juhlivat öisin - Donna Tartt
Rankasti yliarvostettu. Ainoa hyvä asia, jonka löysin koko kirjasta on se, miten hyvin shokkia kuvataan. Goodreadsissa 1 tähti.

Toukokuun saldo oli 4 kirjaa, kuukauden Big Read oli Hitchhiker's guide to the galaxy ja Jumalat juhlivat öisin ja kuukauden paras oli Saatana saapuu Moskovaan.

Jeejee

Nyt niitä huhtikuun tuloksia. Huomatkaa, olen vain puoli kuukautta myöhässä, tämä on edistystä!

1.4. Horse and his boy - C.S. Lewis
Kuulemma turhin Narnia-kirjoista. Tiiä nyt siitä turhimmasta, mutta ei läheskään yhtä lumoava, kun muut. Goodreadsissa 2 tähteä.

4.4. Pikku naisia - Louisa M. Alcott
Luettuani kolme sivua muistin, miksi vihaan tyttökirjoja. Oikein suututtaa, kun pitää lukee se toinenkin osa, että jotain jännää tapahtuu. Goodreadsissa 1 tähti.

6.4. Peter Pan - J.M. Barrie
Kelasin, että tää ois samanlainen kun se Disney-leffa. No ei oo. Synkkä, raaka ja pelottava, mutta jollain tosi kierolla tavalla taianomainen ja lumoava. En tykänny hirveesti. Goodreadsissa 2 tähteä.

13.4. Kuvun alla - Stephen King
Muistuttaa niin paljon Tukikohtaa, mutta vähemmän valloittava pahis ja huonompi loppuratkaisu. Massiivinen, taattua King-laatua oleva dystopiaromaani. P.S: Horace on ihana. Goodreadsissa 4 tähteä.

15.4. Pikku naisia II - Louisa M. Alcott
Vihdoinkin ohi! Ei enää ikinä tyttökirjoja. Goodreadsissa 1 tähti,

15.4. Ihmemaa Oz - L. Frank Baum
Symppis satu. Pelkurileijona on ihana! Goodreadsissa 2 tähteä.

17.4. Prince Kaspian - C.S. Lewis
Mun ehoton suosikki-Narnia. Ei yhtä brutaali, kun kolme edellistä, vaan mukavan leppoisa, mutta silti täynnä toimintaa. Goodreadsissa 4 tähteä.

18.4. And then there were none - Agatha Christie
Kuulemma dekkareita ei voi lukee kun kerran. Ei tää ainakaan oo menettäny hohtoonsa kolmesta tai neljästä lukukerrasta huolimatta. Kannessa lukee 'world's n. 1 best-selling mystery', enkä kyllä yhtään ihmettele. Muut dekkarit ei iske, mutta tästä tykkään edelleen. Goodreadsissa 3 tähteä.

20.4. Skulduggery Pleasant - Derek Landy
Ihan jees, turhan nopeatempoinen. Goodreadsissa 1 tähti.

21.4. Voyage of the Dawn treader - C.S. Lewis
Symppis, kehnompi kun Prinssi Kaspian, mutta parempi kuin muut Narniat. Goodreadsissa 3 tähteä.

22.4. Isi, mihin mennään? - Jean-Louis Fournier
Sydäntäsärkevä, niin täynnä rakkautta ja mustaa huumoria.

25.4. Kuin viimeistä päivää - Lauren Oliver
Plääh... Ihan hyviä pointteja rajallisesta ajasta ja lähimmäisenrakkaudesta joo, mutta pinnallinen, mulkku päähenkilö onnistui kyllä aika hyvin hautaamaan kaiken etäisestikään syvällisen alleen. Goodreadsissä 1 tähti.

26.4. Ennen kuin kuolen - Jenny Downham
Plääh... Jälleen kerran. Mulkku päähenkilö pilasi (taas) kaiken. Kaiketi tämän pitäisi olla traaginen, mutta tämä on vain kuvottava, teennäinen ja läpinäkyvä. Miettii kaikkia oikeasti hyviä kirjoja, joita olisin voinut lukea näiden sijasta... Surettaa tuhlata aikaa näin. Goodreadsissa annoin tällekin 1 tähden.

Huhtikuun saldo oli 13 kirjaa, joista parhaita olivat Kuvun alla ja Isi, mihin mennään?. Huhtikuun Big Read oli Pikku naisia.

So shorty march

Taas tyylikkäästi myöhässä. Edelleen sama virsi puuttuvasta nettiyhteydestä (korjautuu toivottavasti lähiaikoina).

Mutta juu, niihin maaliskuun kirjoihin.

Humiseva harju - Emily Brontë
Valloittava. Odotin, että tämä olisi ollut jokseenkin yhtä syvällinen ja miellyttävä kuin romanttinen komedia, mutta tämäpä olikin synkkä ja traaginen. Alkuun tuntui, että kirja kertoo useampaa eri tarinaa, mutta loppua kohti kaikki nämä tarinat nivoutuivat mukavasti yhteen yhdeksi valloittavaksi kokonaisuudeksi.

Mustia helmiä kitaralla - Katja Aro
Kliseinen, sekava omakustanne-esikoisteos. Vilisee typeriä kielioppi- ja kirjoitusvirheitä sekä rokkikliseitä. Sisältää myös hyvin paljon kliseisiä ja tekotaiteellisia kielikuvia.

Eläinten vallankumous - George Orwell
Alkaa valloittavana eläinsatuna, mutta loppupuolelta satuttavan todenmukainen ja osuva kertomus vallasta. Loistava, vaikka onkin säälittävän lyhyt, tätä lukisi kaksi kertaa enemmänkin.

Harry Potter and the Half-blood Prince - J.K. Rowling
Tarviiko tästä edes sanoa mitään? Mun suosikki-Potter.

Harry Potter and the Deathly Hallows - J.K. Rowling
Itkin. Ihana. En kestä. Upposi ensimmäistä kertaa vasta nyt kunnolla.

The Magician's Nephew - C.S. Lewis
Luin Wikipediasta, että lapset rakastavat Narnia-kirjoja, ja aikuiset puolestaan kritisoivat niitä. Taidankin olla oikeasti lapsi. Narnian genesis, joka luo hyvän pohjan tulevaisuudelle. Seuraavasta osasta tuttu vaatekaappi tekee muuten ensiesiintymisensä!

The Lion, the Witch and the Wardrobe - C.S. Lewis
Paljon parempi kuin muistin. Oli muuten jännä lukee englanniks sellasta, jota on lukenu viimeks ihan pienenä. Muistelin tän olleen paljon sekavampi.

Maaliskuun saldo: 7 kirjaa
Maaliskuun paras: Humiseva Harju, Eläinten vallankumous tai Potterit (en osannu päättää)
Maaliskuun Big Read: Humiseva Harju, Eläinten vallankumous (Velho ja Leijona luettu tosissaan aiemmin)

Where has that old friend gone

Dodih. Helmikuu oli ja meni aikoja sitten, mutta en vaan oo saanu aikaseks kirjottaa mitään. Osittain syytän koulujuttuja ja sitä, että meillä ei - vieläkään - oo toimivaa nettiä.

Mutta joo, helmikuun kirjoihin. Kirjoja tuli luettua yhteensä viis, eli vieläkään ei mitään ihan huikeita lukemia saaha. Nää viis kirjaa oli:

- Aiotko kirjoittaa romaanin - Diana Doubtfire
Tästä on pakko mainita sen verran, että kyseessä on opas luovaan kirjottamiseen. Lyhyt, helppolukunen ja paljon hyviä neuvoja. Voin suositella, jos kirjottaminen kiinnostaa.
- Hiiriä ja ihmisiä - John Steinbeck
- Pimeyden enkeli - Dean Koontz
- Kultahattu - John F. Fitzgerald
- Dri'lianin pyhättö - Joni Lappalainen

Reiluuden nimissä en lähe haukkumaan mitään, mutta sanon, että helmikuussa oli vähän työn ja tuskan takana valita, mikä kirjoista oli paras. Tai no, vaikee valita, kumpi on parempi, Hiiriä ja ihmisiä vai Pimeyden enkeli. Pitkän, haastavan ja vaivalloisen aivotyöskentelyn päätteeks tulin sitten siihen tulokseen, että Pimeyden enkeli oli paras. Tääkin päätös synty siitä, että kolme päivää sen jälkeen, kun luin sen loppuun, istuin vaan sängyllä ja tuijotin suu auki seinää ja aattelin vaan "Vau". Kuvailin Pimeyden enkeliä tohon mun muistikirjaan sanoin: Lumoava... Paljon asioita, jotka saatu punottua yhteen uskottavasti ja taitavasti.

Helmikuun klassikko oli Kultahattu, koska Hiiriä ja ihmisiä on luettu jo aiemmin, eikä niitä mun kehittämien sääntöjen mukaan lasketa.

Muuten, Keskikirjastoilla on Kirjan vuoden kunniaksi menossa Lukuhaaste, joka on (ainakin minun mielestä) hyvä idea. Sinne vaan tutustumaan. Pääkaupunkiseudun kirjastoilla on myös oma lukuhaasteensa, jossa on vähän eri aiheita, mutta toimii siis samalla periaatteella kuin tuo Keskikirjastojen versio.

Bless me father for I have sinned

Voi jeesus. Nyt ei enää vaan oo tän enempää sanoja. Voi jeesus.

Käytiin sitten kaveriporukalla kattomassa 50 shades of grey. Ennakko-odotuksia ei pahemmin ollu kenelläkään, ainoastaan yks seurueen jäsen oli lukenu kirjat. Tänpäiväsen jälkeen en usko, että kukaan meistä edes harkitsee lukevansa niitä.

Elokuvan ensimmäisen viiden minuutin jälkeen oltiin spotattu kolme yhteneväisyyttä Twilightiin, ja lopputuomio oli, että elokuva muistuttaa Twilightia, olemalla kuitenkin huonompi. Ja se on paljon sanottu se. Ja Twilightissa sentään on juoni!

Ne päähenkilöt. Molempien elokuvien päähenkilöt ovat niin kliseisiä hahmoja ja suoraan jonkun teinitytön pöytälaatikkoromaanista. Sekä Anastasia että Isabella - tuttavallisemmin Ana ja Bella - ovat hiljaisia, ujoja hissukoita, yksinkertaisia, kömpelöitä ja ihastuvat mieheen, joka on täysin eri luokkaa kuin he. Kuitenkin sekä 50 shades of greyn että Twilightin miespäähenkilöt ovat suorastaan pakkomielteisen kiinnostuneita heistä. Ja ne miehet... Kumpikaan päähenkilöistä ei ole sitä miltä näyttää. Ainoa ero miesten välillä on se, että Christian Greyn näyttelijä on komea.

Myös näyttelijävalinnat jaksoivat ihmetyttää. Anan näyttelijä oli kuten Kristen Stewart: (joskin hänellä oli neljä ilmettä yhden sijasta) puukasvoinen ja jotenkin vaikutti siltä, että näyttelijä on hommassa mukana vain puolella sydämellä.

Suoraan sanottuna en ymmärrä, miten selvittiin tästä kolmetuntisesta koitoksesta. Ehin huomata, että leffateatterin salin katto on keinonahkaa, Waebbels ehti laskee kattolamput ja yrittää nokosten ottamista. Nokosista ei tullu mitään, mutta W oli tuonut muassaan vodkapullon, joka hupeni lupaavaa tahtia elokuvan aikana. Kun elokuvaa oli jälellä puolisen tuntia, tiesi vierustoverini kertoa Waebbelsin olevan aivan gänäs.

Selvittyämme voittajina tästä koitoksesta pohdittiin, miten ton tasonen elokuva voi saavuttaa semmosen maineen. Tultiin siihen tulokseen, että kun ihmiset ei lue, ne ei tiiä, onko kirja hyvä vai huono, ja kun ihmiset ei tiiä, onko kirja hyvä vai huono, tulee huonoista kirjoista suosittuja.

Your hair burns winter fire, January embers, My heart burns there too

Nyt on sitten Tammikuu lusittu, ja aika kertoo, miltä kirjatilastot näyttää.

100 parasta kirjaa -listaksi valikoitu sitten loppujen lopuks se alkuperänen BBC:n The Big Read. Tarkemman tutkimisen jälkeen meni vähän maku siihen suomalaistettuun versioon, jota oli muutettu tosi paljon. Esimerkiks kuka helvetti siirtää Tarun sormusten herrasta pois sijalta yks, jotta ensimmäiselle paikalle voiaan laittaa Sinuhe egyptiläinen? Alkuperäsellä listalla ei myöskään oo mainintaakaan Hohdosta, joka on ainoo Kingin kirja tolla suomalaistetulla listalla. Hohdon sijaan alkuperäsellä listalla on The Stand, Tukikohta.

Tammikuun saldo on jokseenkin säälittävät neljä kirjaa.
10.1. Täällä Pohjan tähden alla - Väinö Linna
12.1. Farlig midsommar - Tove Jansson
13.1. Helvetin historia - pohjalta pohjalle Homeroksesta Manaajaan - Kari Kuula
27.1. Tukikohta - Stephen King

Kuukauden paras kirja oli ehottomasti Tukikohta, josta tarinoin teille myöhemmin lisää muitten lempikirjojen ohella, koska tuntuu typerältä tiivistää raamatullinen 1344-sivunen mestariteos muutamaan riviin. Kuvailin Tukikohtaa tohon muistikirjaan, jossa mulla on muistissa kaikkee tähän "haasteeseen" liittyen sanoin: "Parasta tähän mennessä luettua Kingiä, ja se on paljon sanottu se. 1344 sivua täyttä äksöniä, surullista vaihtoehtorealismia ja eläviä, todenmukaisia hahmoja sekä iki-ihana Randall Flagg, tuttavallisemmin the man in black". Samalla Tukikohta on kuukauden "klassikko", tai millä tahansa nimellä noita BBC:n listan kirjoja nyt haluaakaan kutsua.