Nyt on sitten kotiuduttu rankahkon Saarijärvi big cityssä vietetyn viikonlopun jälkeen. Matka starttas perjantaina, kun kuuen aikaan suunnattiin uskollisen partymobiilin nokka kohti suurta tuntematonta. Valitettavasti Parveke-Romeo jäi Jyväskylään flunssan (omien sanojensa mukaan Ebolan) vietyä miehestä kaiken puhdin. Hymy levis ainakin allekirjottaneen naamalle, kun Palokan ABC:n jälkeen kuski väänti popit kovalle ja reteoista alkoi soida Look at my horse. Sitä sitten viitisen minuuttia hoilotettiin, ja hyi helvetti kun kuulostettiin kamalilta. Matka sujui kommelluksitta Saarijärven Lidlin kohalle, kun sanoin jotain ja säikäytin kuskiparan, joka oli jo ehtinyt unohtaa mukana oloni.
Lauantai-aamuna koitti se surkea tilanne, että jouduttiin hyvästelemään partymobiilikuski, jota veri veti takaisin Jyväskylään. Ehdittiin jo arvailla, että kyllä se vielä illaks hurauttaa takasin tänne, mutta valitettavasti jouduttiin pettymään. Tehtiin myös pikavisiitti Karstulaan, jossa lahjoin Rapulan puolelleni pilkulla. You know, semmoi laserosotin. Kun sitten suunnattiin pesupallo/kiimakuula/siviili taas Ääsjärveä kohden, janotti itse kutakin huomattavasti, ja rantautuessamme hangaariin juostiinkin sitten kilpaa kaljapäkeille ja viinapulloille. Ilta jatkuikin sitten aamuun asti, kun käytiin tutustumassa paikalliseen yöelämään. Palatessamme tukikohtaan noin neljältä aamulla alkoi väsymys vaivata pientä kulkijaa, ja meinasin nukahtaa iltapalaa odotellessa. Väsymys tavoitti sitten muutkin ja iltapalasta tulikin aamupala, kun uni korjas meidät parempaan talteen.
Tänään onkin sitten vaan oltu ja rötvätty sohvalla ja syöty ja katottu leffaa. Siinä joskus viien jälkeen suunnattiinkin meitä noutamaan tulleen partymobiilin nokka takaisin kohti kotia, ja kahden matkan aikana retkikuntaan liittyneen henkilön johdosta päätyivät matkatavarani takapaksiin. Subbarit säris ja koko matkan hirvitti, että kaljat räjähtää konttiin. Tiiä sitten että hirvittikö enempi kaljojen vai subbareitten takia, muttah... Tiputettuamme vierasvahvistuksemme kyydistä unohti armas, ilmeisen lahopäinen partymobiilikuski taas minun olevan kyydissä ja oli jo renkaat vinkuen suuntaamassa kotiin.
Viikonlopun ehottomiin helmiin lukeutu keskustelunpätkät
"Miten pitkä matka tästä on Kekkilän kylälle?"
"Missä ees on Kekkilän kylä?"
"7 kilometriä Saarijärveltä Viitasaarelle päin"
Ja sitten
"Missä mun puhelin on?"
"Tossa tiskipöyällä... Tiskilaualla... MIKÄ VITTU TUO ON?"
Se oli silityslauta.
Nyt unta palloon.
Always and Forever: Juli R.
