The way I'm living won't get me far, I don't care, get me a hot rod car

Haluaisin esitellä teille miehen, jonka kanssa vaikuttaisin olevan naimisissa.

Hänen nimensä on Jonathan White, joskin hänen ystävänsä, vihamiehensä ja ihailijansa kutsuivat häntä Johnnyksi. Ikää hänellä on 21 vuotta ja hän on kotoisin Mainen Despair Citystä, jossa hän on asunut koko ikänsä. Hänellä on hiekanvaaleat hiukset ja ovelat kellanvihreät silmät. Yleensä hänen kasvoillaan on lempeän vahingoniloinen virne.

Johnny rakastaa autoja, on rakastanut koko ikänsä. Samaten hän on koko ikänsä unelmoinut vuoden 1958 Plymouth Furysta, mutta omistaa '97 Cadillac DeVillen.

Hän oli saanut syntymälahjana näppärät sormet ja ymmärryksen koneista. Hän oli ymmärtänyt moottorin toimintaperiaatteen ennen kuin osasi puhua, erottanut moottorin äänestä, mikä siinä oli vikana ennen kuin hänen polkupyörässään oli ollut vain kaksi rengasta, ja osannut korjata samaisen vian ennen kuin oli osannut lukea.

Valitettavasti Johnny seurustelee. Ensimmäiset kaksi kolmannesta hänen sydämensä kuuluu 20-vuotiaalle Abigail Baileylle, joka on kotoisin Despair Cityn naapurikaupungista Watervillestä. Viimeisen kolmanneksen aikana hänen sydämensä varastaa Francine King, 22 vuotta, kotoisin Detroitista, Michiganista.

YouTube ei valitettavasti ollut yhteistyöhaluinen, joten joudun tyytymään vain mainitsemaan teille kahdesta kappaleesta, jotka kuullessani ensimmäinen mieleeni tuleva asia on rakas Jonathanini. Nimittäin Brian Setzer '68 Comeback Special Ignition - Hell-bent ja Brian Setzer Orchestra - Drive like lightning(Crash like thunder)

My kitty wants to drive, purrs pretty please

Haluaisin nyt kertoa teille tästä tekstiprojektistani. Kirjanpennulla ei ole vielä lukkoon lyötyä nimeä, mutta ainakin työnimenä olen käyttänyt Hell bent for leatheria.

Kaikkiaan tekstiä on tähän mennessä siunaantunut noin kahdeksan A4-kokoista sivua, ja ainakin tällä hetkellä on vakavanpuoleinen writers block menossa. Muiden kirjoittajien aloittaessa NANOa, meinasin itse tehdä kirjoitussuunnitelman koskien HBFLia. Tai sitten toteutan uhkaukseni ja oikeasti aloitan nanon tämänhetkisen projektin päälle... Niinhän itse nykykirjallisuuden ja etenkin kauhun mestari Stephen Kingkin selvisi writers blockista.

Juonesta en vielä viitsi tarinoida, sillä se vielä tänäkin päivänä elää aivan omaa elämäänsä. Tekstini on genreltään ja vaikutteiltaan hyvin Kingmäistä, ja muuan päähenkilön sukunimi on King kunnioituksenosoituksena suosikkikirjailijalleni. Josko tästä joskus kalu tulee!

Tavoite tosissaan olis saaha tämäkin kansiin asti, mutta ensinhän se teksti pitäis saaha valmiiks ja sitten vielä ettiä kustantaja. Tosin kaveri sais ainakin tän vuoden aikana painettua mulle yhen kappaleen omaa hyllyä koristamaan, pikapikaa pitänee siis saaha koko homma päätökseen.