Tänään meinasin tarinoida aikuisopistossa opiskelusta. Idea lähti siitä, kun itse reilu vuosi sitten aloitin opintoni, enkä löytänyt mistään opiskelijoiden kokemuksia aikuisopistossa opiskelemisesta. Äitini osasi kertoa jotain, kuten myös oppilaitoksen sivut. Mutta kehtaako oma äiti sanoa juuri opintojaan aloittavalle, että tie on lyhyt, mutta kivinen? Entä kertooko oppilaitos, että heillä opiskelu on raskasta? Vastaus molempiin kysymyksiin on - jokseenkin itsestäänselvästi - ei. Opiskelupaikkaa hakiessani oli itsestään selvää, että mikäli minut hyväksytään opiskelemaan, tullaan minua kohtelemaan aikuisena ihmisenä, mutta tiesinkö viikkoa vajaana 20-vuotiaana "aikuisuuden" olevan näin raskasta ja vastuun olevan näin painava? Jälleen kerran vastaus on ei.
Valotettakoon taustoja sen verran, että opiskelen nuorten aikuisten osaamisohjelmassa, joka tarkoittaa sitä, että 20-29-vuotiaille nuorille aikuisille, joilla ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa, tarjotaan aikuisopiston alla näyttötutkintona suoritettavaa ammatillista perustutkintoa. Näyttötutkintona suoritettu ammatillinen perustutkinto eroaa tavallisessa ammattikoulussa suoritettavasta perustutkinnosta siten, että näyttötutkintona suoritetut opinnot kestävät juuri niin pitkän tai lyhyen ajan, kuin opiskelija haluaa. Näyttötutkintona suoritettu tutkinto ei myöskään edellytä tunneilla käymistä. Kontaktiopetusta on verrattain vähän, työharjoittelua sitäkin enemmän. Opiskelua kuvaa hyvin vastuukouluttajani toteamus ensimmäisenä koulupäivänämme: "käykää tunneilla tai olkaa käymättä, omapahan on vikanne, jos ette valmistu tai pärjää".
Aikuisopistossa opiskelu on raskasta, en kiellä sitä. Mutta on se kyllä paljon - siis ihan oikeasti PALJON - palkitsevampaa kuin nuorisopuolella opiskelu. Nuorisopuolella opiskellessa kaikki kannettiin valmiina eteen. Kerrottiin, mitä tutkinnon osia suoritetaan ja milloin, kun aikuisopistolla meille näytettiin kuva, jossa on kolmen värisiä laatikoita ja kerrottiin, kuinka monta kyseisistä laatikoista pitää valita ja suorittaa. Raskasta on kantaa täysi vastuu opiskelustaan, ei ole yhdenkään opettajan asia huolehtia siitä, saatko kaiken tehtyä ajallaan.
Aikuisopistossa opiskelu vaatii kykyä itsenäiseen työskentelyyn, sekä luottamusta omiin valintoihin. Jos opiskelijana kaipaa jotakuta antamaan hyväksyntänsä kaikille suunnitelmilleen ja haluaa jonkun kulkevan koko ajan rinnalla ja pitävän kädestä, on aikuisopisto väärä paikka. Jos on perusluonteeltaan aikaansaamaton, tulevat opinnot olemaan aivan äärettömän raskaat. Mutta yksi elämän pienistä hienouksista on, että raskas työ on yleensä kaikista palkitsevinta. Kannattaa siis pitää aikuisopiskelua yhtenä vaihtoehtona. Jos pojista tehdään miehiä armeijassa, tehdään aikuisopistossa opiskelijoista ammattilaisia.
